Tänään on sulhoni syntymäpäivä ja olen näperellyt yhtä sun toista joten päätin aloittaa myös kutsujen teon nyt kun mallikin saatiin viime viikolla siskoni kanssa tehtyä. olen nyt liimannut 48 kutsuun pitsin ja olen itsestäni todella ylpeä! Liimapuikkokin loppui kesken ja jpuduin sormin ottamaan liimaa loppu vaiheessa mutta nyt on pitsit liimattu. Loppuun vielä kuva!
Alkuun palaan hieman eliseen aiheeseeni. Tänään koulusta päästessäni suuntasin Hyvinkään Suomalaiseen Kirjakauppaan hakemaan tulostuspaperia toisen paketin ettei se lopu kesken koska tulostettavaa on. samalla silmiini osui pinkkinä sama kynä jonka eilen ostin mustana ja nappasin sen matkaani, sillä saa kivat varjostukset kirjotukseen niinkuin huonolla käsialallani tehdystä koevedoksesta näkeekin. Onneksi kutsuihin kirjoittaa siskoni enkä minä :)
Sitten päätin että kerron hieman muista hankinnoistani. Sukkanauhani jonka kuva on yläpuolella löysin vahingossa lindexiltä. Siinä oli kaikki mitä vaadin. Sydänkoru, valkoista pitsi sekä jotain sininistä.
Tiarani taas on ostettu Turusta. Olin katsellut kyseistä tiaraa monet monet kerrat Glitterissä käydessäni. Olimme sulhon kanssa lähteneet Turkuun viikonloppulomalle kylpylään ja silloin oli hääpäivään tj tasan vuosi. Joten päätin että jotain häihin oli löydettävä. Glitterin nähdessäni marssin suoraan sisään, valitsin tiarani jota olin ennenkin hipelöinyt ja menin maksamaan. Niin oli tiara hankittu.
Tämä kuva taas kertoo hieman hiuksistani. Anoppini oli löytänyt tämmöissiä koristeita joita voi liimata hiuksiin, mutta ne ei vahingoita hiuksia. Alkuun olin koristeita kohtaan hieman penseä. vähän lapsellisen näköisiä, ja ne o perhosia. En voi sietää perhosia. Mutta olen nyt tullut tulokseen että nehän ovat kiva lisä hiuksiini jotka eivät tule olemaan mitenkään erikoisella kampauksella. Siitä kuulette lisää myöhemmin. Joten siis. Näitä tulee olemaan hiuksissani hääpäivänä, muttei todellakaan koko pakettia. Ripsiini aion myös laittaa yhdet timantit! :)
Loppuun vielä pieni sneakpeak... Kuva pukuni helmasta. Se on ryppyinen, menossa pesuun. mutta pieni kuva teillekkin siitä konkreettisesta puvusta.
Nyt pyydän anteeksi teiltä rakkaat lukijani. Minulla ei ole ollut aikaa päivittä blogia. Koulun alkamisen ja autokoulun aloittamisen jälkeen ei ole ollut aikaa mihinkään. ei edes minun ja sulhon suhteelle. yhteinen aikamme on rajoittunut nukkumiseen, kauppareissuihin ja ruokailuun yhdessä.
Elämä on mallillaan. Kaikki on hyvin kotona. Muussa elämässä taas ei. Riitaannuin rakkaan ystäväni joka oli myös yksi kaasoistani kanssa. N, jos luet, olen pahoillani kaikesta. Asiasta seuraavaan. Olen väsynyt ottmana yhteyttä erääseen henkilöön jonka kanssa joka on velkaa sulholle. Paperitkin on kirjoitettu mutta silti hänen on niin saatanan vaikea maksaa. Anteeksi vuodatukseni joka ei liity häihin millään tavalla. Jatketaan siis asiaan jota tulin kertomaan.
Nyt on ostettu kaikki kutsutarvikkeet. Huh! Tuntuikin jo ettei se koskaan tule olemaan valmis. Vihdoin siis pääsin käymään Järvenpäässä. Suosittelen kaikille lämpimästi Taitaville askarteluliikettä jossa sain siskoni kanssa apua, eikä hinnatkaan ollut yhtä korkeat kuin Hyvinkään värinapissa jossa oli vielä muuttomyynti alennuksetkin.
Suinkaan kaikkea ei ole ostettu kyseisestä kaupasta. vain puuttuvat. Korttipohjamme on anoppini löyty Riihimäestä, jota itse löysimme vielä lisää Hyvinkään prismasta. Ne olivat todella halpoja, ja niissä on sitä jotain. Ne ovat kuin luodut meidän kutsuihimme. Tulostuspaperi joka on vaalean lilaa o ostettu jostain päin Helsinkiä. Sitä en osaa kertoa mistä, koska tämä on anoppini hankintoja myös. Pitsi jota kutsuihin tulee olikin sitten sattumalta tehty todella hyvä löytö. Olin käynyt Hyvinkään värinapissa jo katsomassa pitsiä joka oli aivan kamalan hintaista eikä siellä edes ollut tarpeeksi leveää pitsiä meidän kutsuihin. Olin jo valmistautunut että joudun metsästämään pitsiä paljonkin mutta kerran Riihimäen prismassa käydessämme menin katsomaan koulutarvikkeita ja satuin nkemään sinkkisaavin täynnä pitsejä. Ja siellä se oli, kolmen metrin paketeissa juuri oikeanlaista! Silloin olin iloinen.
Koko setti
Korttipohjat
Tulostuspaperi
Kirjekuori edestä
Ja takaa
Kynä joka korvaa leimasimemme siskoni käsialalla :)
Pitsi
Isommat helmikoristeet
Pienemmät helmikoristeet
Korttien sisälle on tekstikin löytyny, sitä tosin en kerro koska myös vieraamme saattavat tätä blogia lukea :)
Palaan huomenna, kertomaan muista kuin kortti asioista :)
Viime viikolla morsian heräsi todellisuuteen. Häät ovat tulossa. kohta, ensivuonna. Juhlapaikalta saapui varausmaksu ja nyt mietitään todenteolla häitä. Kaikkea varjostaa pieni todellisuus.
Kahdeksan kuukauden lusmuilun jälkeen, morsian lähtee takaisin kouluun jatkamaan lähihoitaja opintoja. burnout on selätetty, silti on tunne, onko mun pakko? Mitä mä teen siellä? Minkä ryhmän kanssa kuljen? Kuka osaa kertoa mulle mihin mun pitää mennä? Pään sisällä ääni huutaa äitiäni joka on tällähetkellä Puolassa. Nyt ei ole edes äiti auttamassa.
Onneksi päätimme toisen kaasoni kanssa tehdä helpon laskun kouluarkeen. Kaasoni tuli luoksemme loppuviikoksi ja kuljemme kouluun yhtämatkaa. Uusi koti ei helpota asioita koska en edes tiedä mitä reittiä kouluun kannattaa kulkea.
Sulhokin on lähetetty jo töihin. Kuinka hyvin kävikään kun sulholle soitettiin maanantaina että hän sai töitä ja työt alkavat keskiviikkona. Silloin ollin onnellinen morsio. Hyvä ettei sulhonikaan jäänyt kotiin nukkumaan kun pitää kouluun lähteä koska silloin itsellä on suuri houkutus jäädä sulhon viereen nukkumaan.
Tää ei ole normaalia hää löpinää vaan avaudun tilanteesta joka ahdistaa mielettömästi. pieni pelko painaa, entä jos en jaksa vieläkään? Entä jos en ole tarpeeksi vahva vieläkään opiskelemaan rankka koulutusta. Pakko. Nyt lähden uudella asenteella kouluun ja tyttö joka vinoili opettajille ja joka istui takapulpetissa höpöttämässä kavereiden kanssa on tipotiessn. Kuvioihin astuu myös entistä itsevarmempi tyttö joka on pättänyt olla välittmättä siitä mitä muut ovat hänestä mieltä.
Onneksi sulhoni on auttanut minua itsevarmuuteni kanssa. Hänen kanssaan olen oppinut pari asiaa jota jokaisen tulisi muistaa. Olen kaunis juuri tälläisenä, minua ei tarvitse muuttaa, olen hyvä ihminen. listaaolisi pidemmltikin mutta se kuulostaisi itserakkaudelta, mutta sitähän se on. Enenkuin osaat rakastaa toista sinun täytyy osata rakastaa itseäsi.
Heipsansaa ja silleen. Tämä lhtee vamistautumaan kouluun! <3
Ihan alkuun on hyvä kertoa ylåeänä kuinka olen aloittanut laihduttamaan ja treenaamaan. Kiitos tästä kuuluu sulholleni. Jokin aika sitten tulimme kaupasta kotiin ja olimme käyneet parissa pelikaupassa kiertelemssä kun itselläni oli kauhea peli into. Mietin ääneen että mitä sitä voisi meidän Wiillä pelata ja sulhoni alkoi olohuoneessa tekemään jotain ja seuraavaksi kuului : Vaihda kevyempään ja tuu olkkariin. No kävin heittämässä farkut legginseiksi ja heitin hupparin pois ja menin olohuoneeseen. Niin alkoi minun treenaaminen Wii Fitillä :) Se on yllättävän raskasta ja kiloja on jo lähtenyt :) Ystävätkin on sanonut että sen näkee jo minusta että olen laihtunut. Tämä on onnellinen morsian. Voi tehdä monia eri asioita, omassa olohuoneessa ilman pelkoa että joku näkee tai arvostelee. Tädellistä siis minulle.
Tässä on ollut vaikka mitä tekemistä nyt. Nyt odotellaan ensiviikolla soittoa josko saataisiin yksi kämppä jota käytiin katsomassa. Se oli ihana. Vuokrakaan ei ollut paha. :)
Sitten on vielä muutos hääkakku asiassa. meille ei tulekkaan kerroskakkua vaan haluan 3 taikka 4 erilaista kakkua. Eli erimakuisiakin. :)
Täytyy katsoa miten asiat etenee pikkuhiljaa pikkuhiljaa. Koitan taas alkaa kirjoittamaan useammin :)
keskiviikko 23. toukokuuta 2012
Elikkäs siis. ensimäiset tämmösseet... :S vähän kujalla mutta kuitenkin ihana LeLe oli minulle laittanut tunnustuksen :)
Mun seuraamissa blogeissa ei kauheesti ole sellaisia jotka näitä ei olisi saanut mutta kyllä sieltä pari taitaa löytyä :) Ihanalle Sentsulle ja Annielle. ( En ainakaan kummaltakaan pikaisella selauksella löytnyt...)
I love your blog
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi awardin sinulle.
2. Valitse viisi suosikki blogiasi (joilla siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.
The Versatile Blogger Award
1. Nimeä 15 bloggaajaa.
2. Kerro heille tunnustuksestasi.
3. Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäsi.
4. Kiitä bloggaajaa, jolta sait tunnustuksen.
5. Lisää The Versatile Blogger Awardin kuva postaukseesi.
Ja ne seitsemän asiaa.... hmm...
1. Suutahdan helposti.
2. Suklaa on paheeni.
3. Pystyn nukahtamaan melkein milloin vain ja missä vain.
4. Minulla on kissa. (Tosin nykyään se asuu vanhemmillani mutta kuitenkin.)
5. saatan viettä chateissä monia tunteja päivästä kun sille päälle satun.
Taas pienen päivitystauon jälkeen tulen sitä pahoittelemaan. Ihan suoraan ku sanon, minulla on tekemistä enemmän kuin aikaa. Töissä on ollut kiirettä, muuten olen metsästänyt autoa ja assuntoa. Lopultakin, olemme päättäneet etsi oman asunnon ja muuttaa pois sulhasen äidin luota. monta hyvä vaihtoehtoa olen jo löytänyt ja sulhasenikin on ne hyväksynyt.
Tämän asunnonhakemisen takia jouduimme myös etsimään oman auton. Siitäkin olen jo kiukutellut pitkään, ja koska pulaan autojen kanssa työkseni, näen hyvin kaupunkimme autotarjontaa. Eräs perjantai päivä minä sitten ilmoitin miehelleni että tulee työpaikalleni ku ruokatuntini alkaa ja lähdimme kiertämään autokaupat Sillkertaa ei potenttiaalista löytynyt mutta sunnuntaina lähdimme käymään kaikissa autokaupoissa ajan kanssa. Silloin automme löytyi. pienestä autoliikkeestä, muualta kuin muut autoliikkeet. Sitä kierrettiin ja katseltiin. Itse olin päättänyt samantien että tämä otetaan. Jatkoimme matkaamme. Vappuaattona ilmoitin että lähdetään katsomaan uudestaan ja käytiin koeajamassa auto. Sulhaseni piti. vielä kaksi päivää mietintää, hän kävi perhe tuttumme kanssa katsomassa vielä kerran. ja siinä se sitten pätettiin. Lauantaina kävimme sopimukset kirjoittamassa ja huomenna samme volvo v40 farkkumme kotiin. Happy bride....
muutenkin olen ylpeä itsestäni. Perjantaina työpäivän aikana kun jäin yksin hallille, päätin että nyt soitan juhlapaikasta. Niin tein ja nyt meille on varattu se minun kuolaamani hyvinkäänkylän työväentalo, 1. - 3.2.2013. Onneksi paikka oli mahdollista saada perjantaista sunnuntaihin koska täällä olisi hyvin stressed bride jos olisi vain päivän. Still happy bride...
Sitten, minulla on nykyään kolmekaasoa. Menin ja pyysin työkaveriani ja muutenkin todella hyvää ystävääni kaasoksi. Hän on minulle niin suuri tuki kuitenkin näissää häähommissa ja hnellä on todella hyvä koristeellinen silmä, hän osaa sanoa ruuista jotain, ja hän on luultavasti ainoa joka uskaltaa minun sressi asteeni nousettas läimäyttää kasvoille ja sanoa, relax bitch.
sitten tämä rakas kolmas kaasoni tartutti minuun tämän flunssan jonka kourissa olen kotona, ja minun pitäisi alkaa siivoamaan. nenätukossa, kurkkukipenä, yskittää ja nenästä vuotaa vertakin. Ei tasan mene onnen lahjat.
nyt lähden keittmään teetä, parantelemaan itseni ja ehkä otan itseäni niskasta kiinni ja siivoan. Ihan oikeasti. Täällä niin pitäisi. Heips ja koitan päivitellä useammin...
Mulla on ollut nyt kiirettä, vähän liikakin. Tai sitten mä vaan kuvittelen mutta stressimittari on ainakin tänä aamuna ollut huipussaan. Eilen tehtiin sulhon kanssa ruokakaupassa löytö. Meidön korttipohjoa löytyikin vielä ja olen tosi onnellinen siitä koska aikaisemmin korttipohjia oli juuri ja juuri kutsuihin. nyt on hieman ylimääräisiäkin kun nappasin yhden paketin matkaani. Ei tarvitse jännittää meneekö joku kutsu pieleen ja pitää lähettää pieleen mennyt kutsu.
Mutta itseasiassa. Se asia miksi olen stressannut on tänän. Lupasin kaasolleni järjestää hänen 18-vuotissyntymäpäiväjuhlat ( Nyt en ole varma oikein kirjoituksesta...) Alunperin kaasoni oli ehdottanut että pyydetän toinen kaaso mukaan ja otetaan hieman kuoharia sen sellaista mutta toinen kaaso ei pääse paikalle joten kaasoni antoi vapaat kädet. No minähän suunnittelin vaikka mitä kivaa mutta nt on paniikki iskemässä. En ole ehtinyt siivota, en leipoa, en laittaa ruokia valmiiksi, ja lahjakin on hankkimatta. Onneksi apunani löytyy sulhasen bestman ja eräs miespuolinen ystävämme. Muuten varmaan olisin jo vetänyt kunnon itkupotkuraivarit eilisen illan ja tämän aamun aikana.
Se että nämä kaksi miestä auttavat minua on niin suuri helpotus. Ystävämme on hyv leipomaan ja kultaakin kalliimpi apu tämmöisissä hommissa. Nyt katselenkin hermostuneena kelloa, milloin he tulevat. Bestmanin pitäisi tuoda synttärikakun koristeet jotka hänen äitinsä on tehnyt, ennen kuin hänen koulunsa alkaa. Ystävämme tulee luultavast yhdentoista aikaan ja silloin tulee ensimäiset leipomukset.
Kaiken stressaamisen lisäksi, tajusin että tänn on perjantai kolmastoista päivä, ja minä olen sen verran taikauskoinen että kaikki ei voi mennä hyvin niinkuin olen toivonut. Mutta, saa nähdä mitä juhlista tulee, saapuvatko vieraat paikalle vai jättääkö synttärisankari tulematta. Ehkä saisin piakkoin jopa päivitettyä histämmekin jotain :)
Ihan ensiksi hehkutan Kristiina Wheelerin kappalletta ensimmäinen nainen kappaletta! Vaikkakin aika karu, silti se soi päässäni ja sitä on kuunneltava. Pidän Kristiinasta muutenkin!
Sitten asiaan. Olen valinnut kolme juhlapaikkaa tästä lkähiseudulta josta otan selvää mitä kuuluu vuokraan,kuinka paljon vuokra on ja saako paikan pidettyä perjantaista sunnuntai päivään.
En ole kertonutkaan paikkakuntaamme. Meidät vihitään Hyvinkään vanhassa kirkossa, joten tahdon juhlapaikan olevan myös tässä lähellä. Me emme tule järjestämään kuljetusta, joten juhlapaikan tulee olla lähialueella senkin takia.
Kolme esille tullutta paikkaa on valittu sen perusteella mitä tiedän paikoista, ja mitä olen itse nähnyt. Meidän juhlapaikallamme tulee olla mahdollisuus toimittaa ruoat itse, koska meille ei pitopalvelua tule, vaan rakas äitini tahtoo valmistaa ruoat. Minulle on myös kriteerinä että paikalta löytyy lava, ja ettei paikka ole liian ahdas.
Lempivaihtoehtoni on Hyvinkäänkylän työväentalo. Se on hieman syrjemmässä, kauniilla paikalla ja pidän talosta itsestäänkin. Kyseisessä talossa olen ollut juhlimassa siskoni tyttären nimiäisiä ja veljeni kolmikymppisiä. Keittiö on aika pieni, mutta se on riittävä, "baaritiski" sopii hyvin iltapalan tarjoiluun ja ruokatarjoiluun löytyy tavallaan oma tilansa jolloin pöydät saadaan aseteltua isoon tilaan niin että myös tanssimiselle jää tilaa. Pidän myös talon eteistilasta koska se on iso ja kaunis. Ja tottakai, talosta löytyy lava.
Toinen vaihtoehto on hyvinkäällä sijaitseva järjestötalo. Sijainti ei ole niin miellyttävä omalta kannalta, muuten tila olisi ykkösvaihtoehto, jollei siskoni häitä olisi tanssittu sielä pari vuotta sitten.
kolmasvaihtoehto jonka vahingossa löysin on kytäjän maapirtti. Kyseistä tilaa en itse ole koskaan nähnyt, mutta kuvat puhuivat puolestaan sen verran että tila kävisi meidän häihimme.
Vaikka on kolme vaihtoehtoa, minulle mieluisin olisi ensimmäinen, ja toivon sen onnistuvankin.
Sitten muuhun aiheeseen. Saimme juuri sulhoni kanssa tehtyä alustavan vieraslistan loppuun, meillä on mietinnässä vielä 12 henkilöä, että kutsummeko vai emme. jos kutsumme, vieraita maksimissaan tulisi 88 ja kutsuja lähetettäisiin 37, mutta jos emme, vieraita maksimissaan tulisi 76 ja kutsuja lähetettäisiin 32. Täytyy miettiä vielä niitä 12 henkilöä.
Sitten vielä kolmas asia. Lueskelin tänään hääblogeja ja sain eräältä bloggaajalta idean jota olin phtinut jo aikaisemminkin. Kertakäyttökamerat pöytiin, jotta vieraat voivat ottaa kuvia. Mielestäni se olisiaivan ihana! Ja sulhoni oli samaa mieltä. Täytyy vielä miettiä ja jutella kaason (kaasojen) kanssa mitä mieltä on.
Min huomasin tänään että olen pieni lehtihammstari, ja luultavasti vuoden päästä minulla on kauhea kasa häälehtiä tarpeettomana. Kävimme mieheni ja anoppini kanssa kaupassa tänään ja muistin lukeneeni jonkun ihanaisen blogista että uusi mennän naimisiin ilmestyy. Minäpä menin reippaana tyttönä etsimän kyseisen lehden, ja voin todeta että tulee sekin tarpeeseen.
Olen ostanut kahden kuukauden aikana kolme häälehteä. ensimäiseksi ostin iltasanomien ihanat häät lehden, se oli vain pakko saada. Sieltä olen myös saanut ideani hääkimppuuni ja moneen muuhun asiaan.
Seuraavaksi kuulin Häät lehden kesä ja syksy 2012 lehden ilmestyneen, ja sekin oli saatava. Kannen otsikot jo saivat minut tahtomaan ja hetken selattuani kaupassa oli turha miehen yrittää sanoa ei. Minähän olen ostanut jo yhdet kengät häitä vasrten, tosin Häät lehden myötä olen alkanut taas katselemaan kaiken näköisiä korkokenkiä, josko löytyisi jotku kivat. Nuo tämän hetkiset kun ovat ihan vaan valkoiset. Häämatka jutut lehdessä ovat myös todella kivoja, koska meillä ei ole viel tiedossa minne lähdemme häämatkalle, jonne kuitenkin aiomme suunnata mahdollisimman pian häiden jlkeen. Jonnekkin lämpimn kuitenkin!
Ja kolmantena ostin nyt tämän uuden Mennään naimisiin! lehden. Olen ostokseen todella tyytyväinen koska olen saanut paljon tietoa ja vinkkej jo pelkän selailun jälkeen. Vielä en ole ehtinyt kokonaan lukemaan mutta josko huomen illalla perehtyisin oikein kunnolla. Kaksi muuta lehteä olen lukenut jo moneen kertaan läpi.
Kaupan lehtihyllyllä jäin vielä hypistelemään jonkun sortin häät ja juhlat lehteä (en ole varma nimestä) mutta en vielä raaskinut sitä ottaa mukaani. Luultavasti keskiviikkona tullessani työhaastattelusta kävelen kaupankautta nappaamassa sen mukaani, koska muina päivinä tuskin ehdin kauheasti kauppaan. Kauheasti hommaa olen päättänyt tehdä mutta aika tuntuu loppuvan kesken. On siivousta ja skootterin talviteloilta ottoa, pyykinpesua ja ylipäätään pitäisi katsoa mitä noista vaatteista käytän ja minkä joutaa viemään varavaatteiksi vanhemmille. Ja tosiaan. Keskiviikko. on työhaastattelua ja lääkärikäyntiä. saa nhdä millainen väsymys on torstaina iskenyt tähän neitiin.
Nyt minä sukellan mieheni kainaloon katsomaan jotain leffaa ja siitä sitten tutimaan.
Nyt on saatu puhuttua bestmänin äidin kanssa kakusta. Eli tarkoituksena oli tältä lahjakkaalta naiselta pyytä alunperinkin että josko hän voisi tehdä kakun meille. Mieheni bestmän joka on hyvä ystävämme, tapansa mukaan innostui, todella paljon kun puhuin tnän kahvilla ollessamme heillä ett voisin hänen äidiltään kysyä kakusta. Eikä aikaakaan kun bestmän otti asian puheeksi äitinsä kanssa. Itse en olisi vielä alkanut kakusta hössöttmään mutta olen tyytyväinen. Hänen äitinsä lupautui kakun tekemään, joten minun täyty oikein kunnlla alkaa miettimään minkä näköinen kakun tulisi olla. Hän on perfektionisti kakkujen suhteen, joten tiedän että tulemme tekemään monen monta suunnitelma ja kokeilua, niin makujen kuin koristeidenkin kanssa.
Minä luotan kyllä häneen täysin. Olen maistanut hänen kakkujaan ja ne näyttävät ja maistuvat hyviltä. hän tekee kaikki koristeetkin itse joka on vain isoa plussaa koska silloin koristeet voi syödä ja ne maistuvat hyviltä.
nämä on aivan ihania! Vaaleanpunaista kakkuun tulee tottakai! Oikeita kukkia ei, vaan kakun tekijä tekee sokerimassasta kukat, ilmeisesti hän myös tahtoo minut siihen hommaan mukaan. ÄÄKS!
Olen päättänyt, että tarvikkeet maksetaan, maksetaan vaivan palkkaa ja mietin josko ostaisi jonkun kiitoslahjan, taikka kutsuisi bestmänin vanhemmatkin paikalle. Ovathan he tuttuja, ja todella mukavia ja ihania ihmisiä.
Tämäkin on kaunis!!
Yksi asia mikä vaikutti päätökseeni pyytää tätä naista tekemän kakun, oli se että tuo mies on hieman nirsoilija. Hänelle ei mikä tahansa kelpaa makuihin, ei saa olla hilloa ja kaikkea muuta, että on helpointa ett tekijä on joku tuttu joka sen ymmärtää ja joka kunnioitaa kunnolla meidän mielipidettä. Mielestäni nimittäin siskoni häissä ollut leipomosta tilattu kakku, ei vastannut hintaa ja odotuksia! sek, minä tahdon uniikin kakun.
Sitten hypätään asiasta toiseen. Meidän naistenpäivään ja kuinka sitä on vietetty. Kyllä sitä taas huomaa kuinka tuo mies muistaa ja huolehtii että kaikki menee hyvin, ja ettei hn unohda kertoa arvostavansa minua.
Minä ehdotin jo eilen että koska miehellä ei ole töitä, lähdettäisiinkö pitkästä aikaa käymään Helsingissä. Eilen asia ei ollut todellakaan varma ja minä hieman suutahdinkin koska todella halusin lähteä. Katselemaan koruja sun muuta. Aamulla mies lähti käymään asioilla ja sovittiin että lähdetän kun hän tulee. Minäpä siis laittauduin kotona ja kärsin mm. vaatekriisistä kuten joka aamu. Omapa on syyni kun en ole siivonnut tuota vaateröykkiötä. Olin saanut itseni laitettua ja istahdin koneelle katsomaan facebookkia. Sain tietää että bestmän on alkanut seurustelemaan ja hieman järkyttyneenä soitin hänelle ( en ollut kuullut tytöstä mitään ennen tätä aamua ) pölpötimme puhelimessa ja yhtäkkiä ovikello soi. Minä sitten taivastelin kovaan ääneen että kuka siellä tähän aikaan on, eihän kenenkään pitänyt tulla mutta avasin oven ja siellä seisoi oma rakas mieheni kukkapaketin kanssa. Hymy oli korvissa sen jälkeen. Joten avasimpa paketin sitten puhelimessa puhuen, jännittäen mitä sieltä tulee. Siellä oli seitsemän kaunista kirkkaanpunaista ruusua. Mies viime yönä meidän riidan jälkeen sanoi : sano numero 1 ja 10 väliltä, minä vastasin ihmeissäni 7 koska se on lempinumeroni. mies nauroi ja sanoi : 8, hävisit niukasti. Minä jin ihmettelemään ja en tajunnut sitä edes kun huomasin ruusuja olevan seitsemän. Mies oli siis kysynyt minulta kuinka monta ruusua tahdon, vähän kieroillen. Siitä me lähdimme kohti Helsinkiä. Miehelle Helsingistä löytyi hänen uuteen Iphoneen mm kuori, autolaturi ja suojakalvoja, mutta minun matkaani ei tarttunut mitään. Helsingistä me suuntasimme siis bestmänin luokse.
Tämä päivä taas osoitti että pitää nauttia kotona olosta ja loikoilusta. Olen aivan puhki kun on oltu koko päiv liikkeelä. Loppuun vielä kuva ruusuista! <3
Olen miettinyt ja miettinyt että olisiko meillä häissä teemana vaaleanpunainen. Maanantai aamuni kuluksi ennenkuin ryhdyn selvittämään tuota isoa vaatekasaa tuossa huoneen nurkassa päätin viettää hetken aikaa häiden parissa. Nyt kun ei J:kän ole häiritsemässä minulla on oikein hyvä aika miettiä.
Vaaleanpunainen olisi mielestäni hyvä myös sen takia että esimerkiksi ruusua saa vaaleanpunaisena helposti myös talvella. Ruusua nyt luultavasti saa koska vaan. Ja minä rakastuin ilta-sanomien häälehden sivulls 73 olevssn vaaleanpunaiseen sydän ruusukimppuun joka on sidottu ruusun terälehdistä. se olisi aivan minun näköiseni. En löydä kuvaa tähän hätään enkä mitään saman kaltaista.
Toinen asia joka itseäni on hieman stressanut (?) on turkki. Tahdon jonkin näköisen keepin tai boleron tms viitan joka on valkoista turkkia. Anoppini ehdotti että jos en ole turkkiani löytänyt ensi kesään mennessä, hän voi kysellä turkissa ollessaan tutultaan joka tekee nahka ja turkis takkeja yms. paljon tulisi maksamaan minun keeppini tai viittani hänellä. Joten, jos sitä ei löydy, se teetetään.
Kuva : Juhlapuvut.fi
Tämä on hyvin kaunis ja jotain sellaista mistä pitäisin, mutta sen pitäisi olla pidempi mielestäni.
Eikai minulla muuta nyt tule mieleen. Eli katsomaan jos saisi tuolle vaatekasalle tehtyä jotakin.
Minä olen meidän suhteessa yleensä se joka muistaa asiat, hoitaa kaiken mahdollisimman nopeasti ja niin edespäin. Olen ollut viikonlopun sairaana ja muutenkin on häidenjärjestely työnhaun ohella jäänyt vähemälle, vaikkakin on hankittuna jo hiuskoristeet, kengät, puku ja tiara.
Tulimme eilen J:n kanssa minun vanhemmiltani kotiin jossa vietimme viikonlopun sairastumiseni takia. Luin kaikki seuraamani hääblogit läpi ja sitten se tuli mieleen, Kirkko!
Tänään päivällä J sanoi että lähdetän katsastamaan autoa, mutta itse olin päättänyt värjätä hiukset. J teki siis yksin lähtöä katsastusasemalle ja pamautti : Varaatko sen kirkon tänään? Min lupasin varata heti kunhan herra on poistunut asunnosta. J lähti katsastamaan autoa ja minä kaivoin miehen lehtien alta oman rakkaan hääkansioni ja menin keittiön pöydän ääreen istumaan, etsin kirkkoherranviraston numeron lappujeni seasta ja näpytin numeron puhelimeeni. Ja tsadaam, nyt on kirkkokin varattu!
J on minusta ylpeä ja nyt lähden sinisten :@ hiuksieni kanssa laittautumaan että voidaan mennä kauppaan... :) (hiukseni siis värjäytyivät siniseksi schwarzkopfin silver blonde värin hiusnaamion ansiosta, ilmeisesti hiukseni ei pidä siitä sinisestä pigmentistä joka poistaa keltasuutta... :S
Jokaisella morsiammella tulee eteen hääpuvun hankinta. Kuvittelin että etsin vielä ensikesänä sitä oikeaani, mutta sattumalta, satuin löytämään sen jo sunnuntaina 22.01.2012. Silloin en vielä uskonut että kyseisestä puvusta tulisi minun hääpukunu vaikka rakastuinkin ensisilmäyksellä, valokuvaan puvusta.
Meilailin puvun myyjän kanssa. Puku siis on käytetty mutta minua se ei haittaa. Sovimme tiistaina 24.1.2012 päivällä että menen kuudelta illalla sovittamaan pukua, jonka myyjä asuu samalla paikkakunnalla kuin me. Ajoimme siis bestmänin luota jossa kävimme silloin kauppaan ja sieltä sovittamaan pukua.
Minua pelotti aivan jumalattomasti. Olin varma että tahdon juuri sen puvun, juuri sellaisen! Ja minua pelotti ettei se mahdu päälleni. Mutta onnekseni, kun sain kaksiosaisen pukuni pälleni, se oli kuin tehty minulle. Olin aivan haltioissani. rakastan pukuani ylikaiken. Se on suoraan unelmistani!.
Kuva on lainattu siis... :) Se on ihana, ja vielä ihanempi luonnossa... :) <3
Hei, päätin ihan itsenikin takia alkaa pitämään blogia häävalmisteluistamme. Kihloihin olemme menneet avopuolisoni kanssa 29.12.2013 ja päätimme mennä naimisiin 02.02.2013
Voisin ensin kertoa meidän historiasta, jonka alusta ei ole niin kauaa. Tapasimme J:n kanssa 19.08.2011, kävimme treffeillä useaan otteeseen ja aloitimme seurustelusuhteemme 02.09.2011 samana pivänä kun vietimme ensimäisen yömme yhdessä.
Aloin yöpymään hyvin pian J:n ja hänen äitinsä luona ja sille tielle olen jäänyt. Täällä me asutaan yhdessä. Monta riitaa on koettu ja aina, jokaisen riidan jälkeen sitä huomaa rakastavansa toista aina vaan enemmän ja enemmän.
Meidän kihlautumisessa on se pieni ero, minä kosin. vaikka ei ollut karkauspäivä. Ja myöntävän vastauksen saatuani, sovimme menevämme ostamaan sormukset seuraavana päivnä ja niin tehtiin. Kihlasormukset meillä on ihan keltakultaiset. Minulla ohuin mahdollinen ja J:llä on paksumpi.
Jännittäähän tässä ihan pirusti ht ja niiden valmistelut mutta eiköhän tästä selvitä. Minulla on ihanat kaasot ja J:n bestmänikin on niin ihana ja avulias että kyllä täst perheen ja heidän avulla selvitään!
+%E2%80%93+Kopio.JPG)
+%E2%80%93+Kopio.JPG)
+%E2%80%93+Kopio.JPG)
+%E2%80%93+Kopio.jpeg)
Tämä kuva taas kertoo hieman hiuksistani. Anoppini oli löytänyt tämmöissiä koristeita joita voi liimata hiuksiin, mutta ne ei vahingoita hiuksia. Alkuun olin koristeita kohtaan hieman penseä. vähän lapsellisen näköisiä, ja ne o perhosia. En voi sietää perhosia. Mutta olen nyt tullut tulokseen että nehän ovat kiva lisä hiuksiini jotka eivät tule olemaan mitenkään erikoisella kampauksella. Siitä kuulette lisää myöhemmin. Joten siis. Näitä tulee olemaan hiuksissani hääpäivänä, muttei todellakaan koko pakettia. Ripsiini aion myös laittaa yhdet timantit! :)+%E2%80%93+Kopio.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
